Yhdistys

Yhdistyksen historiaa

Kirkonkylän mylly

Yhteistyökumppaneita

Toimintakertomus 2013 (pdf)

Toimintakertomus 2012 (pdf)

 
Mylly marraskuisessa sumussa. Kuva Susanna Eklund 2009.

Mylly marraskuisessa sumussa. Kuva Susanna Eklund 2009.

 

Helsingin pitäjän kirkonkylän mylly

Helsingin pitäjän kirkonkylän myllyrakennuksen luona järjestetään kesäkeskiviikkoisin myllyiltoja.

Mylly on aikoinaan ollut Kirkonkylän talojen yhteisomistuksessa. Siellä on jauhettu viljaa vielä 1965 ja se on ollut myös sähköntuottaja Kirkonkylän taloille.

Myllyn kunnostus

Vantaa-Seura on saanut Museovirastosta pienen avustuksen myllyn kunnostamiseen useana vuonna. Myllyn pohjarakenteita on uusittu ja koko myllyn rakenne on tuettu eli "vedetty kasaan", jotta se pysyy "talona". Yhdistyksen tavoitteena on saada myllyrakennus kuntoon, samoin kuin ympäristö. Myös myllyn peltikatto on uusittu.

Myllyn historiaa

Helsingin pitäjän Kirkonkylän myllystä on tietoja aina jo 1500-luvulta, mutta mylly lienee pyörinyt koskessa jo kylän alkuajoilta saakka. 1630-luvulla tehdyn myllyjen tarkastusluettelon mukaan Kirkonkylän mylly toimi vain syksyisin ja keväisin.

Kirkonkylän mylly on ollut koskimylly, jollainen pyöri vain suuressa koskessa. Sen sijaan pienissä koskissa ja puroissa pyörivät jalkamyllyt. Koskimylly eli ratasmylly pyöri vaakasuoran akselinsa varassa. Tällainen mylly vaati enemmän koskivoimaa kuin pieni jalkamylly.

1600-luvun lopulla myllyssä pyöri kaksi kiviparia ja myllyn omistajina oli silloin 11 osakasta. Vanhimmassa säilyneessä kyläkartassa vuodelta 1699 on mylly selvästi merkitty ja myllyn yläpuolella oleva pelto Myllypelto-nimellä.

Suuren Pohjan sodan aikana vuonna 1707 myllyn mainitaan olleen autio ja osa kyläläisistä päätti rakentaa myllyn uudestaan.

Vuonna 1836 suoritettiin myllypadon ja kosken katselmus, koska myllylahko oli anonut lupaa saada muuttaa entinen kotitarvemylly kahdella kiviparilla varustetuksi tullimyllyksi.

Vuonna 1838 Hänen Keisarillisella käskykirjeellään muutettiin Kirkonkylän mylly kahdella kiviparilla pyöriväksi tullimyllyksi, joka sai jauhaa naapureiden viljoja maksua vastaan. Jauhamisesta mylly joutui maksamaan tullimaksun.

Myllyn tullimaksuksi määrättiin vuonna 1840 annetussa keisarillisessa kirjeessä seitsemän tynnyriä viljaa, josta puolet tuli olla ruista ja puolet ohraa. Tämän lisäksi myllyn tuli maksaa veroa runsaat kaksi tynnyriä.

Vuonna 1841 todettiin, että mylly voisi jauhaa yhdellä kiviparilla vuoden ympäri ja molemmilla kivipareilla kahdeksan ja puoli kuukautta. Vuorokausikapasiteetti olisi kahdeksan tynnyriä toisella ja kuusi tynnyriä 25 kappaa toisella kiviparilla.

Vuonna 1919 myllyssä tehtiin suuria muutoksia, kun myllyyn asennettiin Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiön valmistama pystyturbiini halkaisijaltaan 550 mm. Myllyssä lienee jo tätä ennen ollut yksi turbiini, mutta dokumentteja tästä ei ole olemassa.

Toukokuussa 1919 tilattiin A.B.Gottfr.Strömberg Oy:ltä 15 kW:n generaattori, jonka jaksoluku oli 50 ja jännite 220 /120 V. Helsingin pitäjän Kirkonkylän sähkölaitoksen asennustyöt aloitettiin samana vuonna ja 110 voltin jännitteellä oleva sähköverkosto valmistui vuoden lopulla. Ilmeisesti jouluna 1919 Kirkonkylässä paloi sähkövalo. Kirkonkylän sähkölaitos toimi aina vuoteen 1933 saakka, jolloin kylä liitettiin Malmin Sähkölaitoksen verkostoon.

Viime sotien jälkeen Kirkonkylän mylly eli vielä kerran nousukauttaan kun yleinen säännöstely oli voimassa. Aamuisin saattoi myllytiellä olla pitkä hevosjono odottamassa jauhatusvuoroa. Viimeiset jauhot myllyssä jauhettiin vuonna 1965.

Lähde: Lauri Leppänen. Keisarillinen kirkonkylän tullimylly. Helsingin pitäjä 1988:88-96.